Viime viikon lauantaina (10.8.)Kalevan pääkirjoitus esitti rohkaisevan kantansa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksujen suhteen. Pääkirjoituksen mukaan maksulliselle koulutukselle voisi olla tilausta, josta kannattaisi ottaa kaikki hyöty irti. Teksti pohtii, pitäisikö suomalaisten veronmaksajien todella kustantaa opinnot ulkomaalaisille opiskelijoille. Heitähän ei hyvän tähden voisi pitää suomalaisina veronmaksajina, vaikka Suomessa asuvatkin ja tänne työllistyvätkin.
Ei liene yllättävää, että ylioppilaskuntamme toimistolla tekstin väitteitä ei noin vain sulatettu. Oli ilo nähdä, että Kim Rantala ehti jo alkuviikosta kirjoittaa vastineen, jossa hän esitteli hyvin, miksi ulkomaalaisten opiskelijoiden maksuton koulutus kannattaa. Kimin argumentit tulivat Kalevan mielipidepalstalle tiistaina (13.8.). Samana päivänä mekin lähetimme lehteen vastineen, joka julkaistiin tänään (15.8.). Vastinetta ovat työstäneet kv-kopo-sihteerimme Henni ja minä, ja mukana äänessä on myös hallituksen puheenjohtaja Valle.
Tässä meidän ajatuksiamme aiheesta. Huomatkaa myös terveiset Oulun yliopistolle tekstin lopussa!
”Pääkirjoituksessaan 10.8. Kaleva kannustaa harkitsemaan lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Valitettavasti maksuista esitetty kuva perustuu liian yksioikoisiin olettamuksiin.
Olemme samaa mieltä siitä, että faktat tulee selvittää ennen kuin päätöksiä maksujen suhteen tehdään. Tämä vaatii arvokeskustelun lisäksi kansantaloudellisten vaikutusten arviointia. Faktoja maksuttomuuden hyödyistä ja maksujen haitoista on kuitenkin jo esitetty. Laskelmat osoittavat, että ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutus on sijoitus, ei rahareikä, kuten Kim Rantalakin perustelee (Kaleva 13.8./Lukijalta).
Kansainvälisistä opiskelijoista ei voi takoa helppoa rahaa maksujen avulla. Todellisuudessa maksut karkottavat opiskelijoita ja vaikeuttavat rekrytointia. Eettisesti ja taloudellisesti kestävien valintaperiaatteiden kehittäminen vaatii paljon investointeja. Yliopistot eivät myöskään voi luistaa laatukriteereistään ja hyväksyä ketä tahansa opiskelijaa pelkän rahan perässä. Tärkeintä on houkutella lahjakkaita opiskelijoita maksukyvystä riippumatta.
Maailman korkeakoulutusmarkkinoilla lahjakkaimmat opiskelijat odottavat täyttä apurahaa tai huojennusta. Maksullinen koulutus vaatii stipendijärjestelmän, jonka pyörittäminen maksaa enemmän kuin maksut tuottavat rahaa. Siinä mielessä Suomella on käsissään oikea luomutuote: tasa-arvoon perustuva maksuton koulutus, jonka voi mieltää ainutlaatuiseksi apurahajärjestelmäksi ja joka toimii ilman erillistä hallintoa.
Maksuttomuus ei vielä ole aiheuttanut varsinaista hakijaryntäystä, mutta syy piillee siinä, ettei sitä ole edes yritetty markkinoida. Tämä kertoo enemmän huonosta markkinoinnista kuin itse tuotteesta.
Suomen hyvä peruskoulujärjestelmä on tunnettu, mutta yllättävän harva maailmalla tietää maamme kansainvälisesti huippuluokkaisista korkeakouluista saati opiskelijalle maksuttomasta koulutusjärjestelmästä. On huolestuttavaa, jos tasokasta korkeakoulutustamme ei osata markkinoida lyömättä sille hintalappua.
Emme voi Kalevan tapaan tukea mutu-tuntumaa, jonka mukaan maksut toimisivat täällä, koska ne “näyttävät toimivan” muualla maailmalla. Poliittisia päätöksiä tehdessä tulee harkita tarkkaan maksuttomuuden molemmat puolet ja ottaa huomioon muiden, etenkin pohjoismaiden kokemukset maksujen haitoista sekä niiden johdannaisvaikutukset kansantalouteen, tiedepolitiikkaan ja korkeakoulujen kansainvälistymiseen. Maksut voivat myös heikentää Suomen koulutusbrändiä ja vaikuttaa näin koulutusvientiin.
Ensi vuoden rekrytointia ajatellen lukukausimaksukokeilun jatkaminen on riski niin kauan kuin poliittinen päätös asiasta viipyy. Aalto-yliopisto ilmoitti toistaiseksi keskeyttävänsä kokeilun vuonna 2014-15 aloittavien opiskelijoiden osalta. Kannustamme Oulun yliopistoa seuraamaan Aallon esimerkkiä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti