Viime viikon lauantaina (10.8.)Kalevan pääkirjoitus esitti rohkaisevan kantansa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksujen suhteen. Pääkirjoituksen mukaan maksulliselle koulutukselle voisi olla tilausta, josta kannattaisi ottaa kaikki hyöty irti. Teksti pohtii, pitäisikö suomalaisten veronmaksajien todella kustantaa opinnot ulkomaalaisille opiskelijoille. Heitähän ei hyvän tähden voisi pitää suomalaisina veronmaksajina, vaikka Suomessa asuvatkin ja tänne työllistyvätkin.
Ei liene yllättävää, että ylioppilaskuntamme toimistolla tekstin väitteitä ei noin vain sulatettu. Oli ilo nähdä, että Kim Rantala ehti jo alkuviikosta kirjoittaa vastineen, jossa hän esitteli hyvin, miksi ulkomaalaisten opiskelijoiden maksuton koulutus kannattaa. Kimin argumentit tulivat Kalevan mielipidepalstalle tiistaina (13.8.). Samana päivänä mekin lähetimme lehteen vastineen, joka julkaistiin tänään (15.8.). Vastinetta ovat työstäneet kv-kopo-sihteerimme Henni ja minä, ja mukana äänessä on myös hallituksen puheenjohtaja Valle.
Tässä meidän ajatuksiamme aiheesta. Huomatkaa myös terveiset Oulun yliopistolle tekstin lopussa!
”Pääkirjoituksessaan 10.8. Kaleva kannustaa harkitsemaan lukukausimaksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Valitettavasti maksuista esitetty kuva perustuu liian yksioikoisiin olettamuksiin.
Olemme samaa mieltä siitä, että faktat tulee selvittää ennen kuin päätöksiä maksujen suhteen tehdään. Tämä vaatii arvokeskustelun lisäksi kansantaloudellisten vaikutusten arviointia. Faktoja maksuttomuuden hyödyistä ja maksujen haitoista on kuitenkin jo esitetty. Laskelmat osoittavat, että ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutus on sijoitus, ei rahareikä, kuten Kim Rantalakin perustelee (Kaleva 13.8./Lukijalta).
Kansainvälisistä opiskelijoista ei voi takoa helppoa rahaa maksujen avulla. Todellisuudessa maksut karkottavat opiskelijoita ja vaikeuttavat rekrytointia. Eettisesti ja taloudellisesti kestävien valintaperiaatteiden kehittäminen vaatii paljon investointeja. Yliopistot eivät myöskään voi luistaa laatukriteereistään ja hyväksyä ketä tahansa opiskelijaa pelkän rahan perässä. Tärkeintä on houkutella lahjakkaita opiskelijoita maksukyvystä riippumatta.
Maailman korkeakoulutusmarkkinoilla lahjakkaimmat opiskelijat odottavat täyttä apurahaa tai huojennusta. Maksullinen koulutus vaatii stipendijärjestelmän, jonka pyörittäminen maksaa enemmän kuin maksut tuottavat rahaa. Siinä mielessä Suomella on käsissään oikea luomutuote: tasa-arvoon perustuva maksuton koulutus, jonka voi mieltää ainutlaatuiseksi apurahajärjestelmäksi ja joka toimii ilman erillistä hallintoa.
Maksuttomuus ei vielä ole aiheuttanut varsinaista hakijaryntäystä, mutta syy piillee siinä, ettei sitä ole edes yritetty markkinoida. Tämä kertoo enemmän huonosta markkinoinnista kuin itse tuotteesta.
Suomen hyvä peruskoulujärjestelmä on tunnettu, mutta yllättävän harva maailmalla tietää maamme kansainvälisesti huippuluokkaisista korkeakouluista saati opiskelijalle maksuttomasta koulutusjärjestelmästä. On huolestuttavaa, jos tasokasta korkeakoulutustamme ei osata markkinoida lyömättä sille hintalappua.
Emme voi Kalevan tapaan tukea mutu-tuntumaa, jonka mukaan maksut toimisivat täällä, koska ne “näyttävät toimivan” muualla maailmalla. Poliittisia päätöksiä tehdessä tulee harkita tarkkaan maksuttomuuden molemmat puolet ja ottaa huomioon muiden, etenkin pohjoismaiden kokemukset maksujen haitoista sekä niiden johdannaisvaikutukset kansantalouteen, tiedepolitiikkaan ja korkeakoulujen kansainvälistymiseen. Maksut voivat myös heikentää Suomen koulutusbrändiä ja vaikuttaa näin koulutusvientiin.
Ensi vuoden rekrytointia ajatellen lukukausimaksukokeilun jatkaminen on riski niin kauan kuin poliittinen päätös asiasta viipyy. Aalto-yliopisto ilmoitti toistaiseksi keskeyttävänsä kokeilun vuonna 2014-15 aloittavien opiskelijoiden osalta. Kannustamme Oulun yliopistoa seuraamaan Aallon esimerkkiä.”
torstai 15. elokuuta 2013
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Realismia lukukausimaksukeskusteluun
Mitä yhteistä on opetusalan ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtajalla Olli Luukkaisella ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston kv-asioiden johtajalla Janne Hokkasella? Molemmat ovat viimeaikaisten uutisjuttujen perusteella pikkuisen vieraantuneet todellisuudesta. Yle (2.8.) uutisoi Luukkaisen loistoideasta, jonka mukaan muita ihmisiä huonompi sosiaaliturva motivoisi pelkän perusasteen käyneitä kansalaisia kouluttautumaan lisää. Janne Hokkanen puolestaan - niin ikään Ylen uutisessa (31.7.) - retosteli sillä, miten lukukausimaksut olisivat parantaneet EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden opintomenestystä. Todisteita väitteelle ei kuitenkaan ollut (Ylioppilaslehti 31.7.).
Molemmat uutiset kummastuttivat minua, mutta otan nyt käsittelyyn lempiaiheeni eli lukukausimaksut kansainvälisille opiskelijoille. Suomessa parhaillaan meneillä oleva lukukausimaksukokeilu on tulossa päätökseen vuoden 2014 lopussa. Lähes kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että kokeilu on epäonnistunut (ks. esim. Yle 1.8.). Mielestäni kuitenkin kokeilu yksin ei ole mennyt pieleen, vaan koko ajatus maksuista on pohjimmiltaan epäonnistunut.
Suomi haluaa ja tarvitsee kansainvälistä osaamista. On kutkuttava ajatus, että merten takana olisi kunnianhimoisia, fiksuja nuoria, jotka ihannoivat suomalaista koulutusta niin paljon, että he mielihyvin maksavat siitä suuret setelit. Kyllähän tässä on hyvä markkinarako, jolla varmasti säästettäisiin verorahoja. Suomalainen koulutus on vertaansa vailla; sopivalla markkinoinnilla se myy kuin kuumille kiville.
Palataanpa maan pinnalle. Suomalainen koulutus on kyllä maailmanluokkaa, mutta täytyy muistaa, kenelle tätä huipputuotetta yritetään myydä. Kohderyhmä on tavalliset, pääasiassa nuoret aikuiset, joilla on haaveita tulevaisuudelleen mutta ei vielä säästöjen tai vakituisen työn tuomaa turvaa. He haluaisivat saada kansainvälisen koulutuksen, mutta kuinka monella todella on siihen varaa?
Lukukausimaksun suuruus on kokeilun aikana ollut yleisimmin 8 000 euroa per vuosi. Maksun lisäksi opiskelijan on voitava elää Suomessa: maksaa vuokraa, ostaa ruokaa, ehkä harrastaa. Osa-aikaisen työn saaminen on vastasaapuneelle ulkomaalaiselle vaikeaa, jopa mahdotonta. Raha on myös oleskeluluvan edellytys, sillä lupaa varten opiskelijalla täytyy todistettavasti olla käytössä ainakin 6 750 euroa vuodessa ja voimassaoleva sairasvakuutus. Summa summarum: kahden vuoden opiskelu maksaisi kaikkinensa vähintäänkin 30 000 euroa. Lähtisitkö sinä sillä hinnalla maailman ääriin tutkinnon perään?
Kokeilussa on tullut selväksi, että oikeasti vain kourallisella opiskelijoita on varaa maksuihin ja että ilman stipendijärjestelmiä maksut karkottaisivat valtaosan kansainvälisistä opiskelijoista. OYY:n tekemän kyselyn mukaan yli 70 % ulkomaisopiskelijoista lähtisi pois Oulusta, jos heiltä veloitettaisiin lukukausimaksuja. Suurin osa ei olisi tullut, elleivät he olisi saaneet koko lukukausimaksun kattavaa apurahaa.
Monet yliopistot ovat myös havainneet, että on kallista puuhaa ensin asettaa maksuja ja sitten pyöritellä papereita niin, että yliopisto lopulta hoitaa laskun itse. Muun muassa tästä syystä Aalto-yliopisto on esimerkillisesti päättänyt keskeyttää lukukausimaksukokeilun (AYY:n tiedote 7.6.).
Lukukausimaksujen kannattajat saisivat herätä todellisuuteen. Suomalaisille korkeakoulututkinnoille ei ole olemassa markkinaa, eikä sellaista pidä tai saa luoda myymällä valheellisia lupauksia maailman parhaasta koulutuksesta ja lukemattomista uramahdollisuuksista. Opetuksen laatu ja opiskelijoiden ohjaus on monissa kansainvälisissä ohjelmissa aivan retuperällä, samoin kuin ulkomaalaisten opiskelijoiden integrointi Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Maisterinpaperit eivät myöskään takaa työpaikkaa. Pahin ongelma on siinä, että Suomessa valmistuneilla ulkomaalaisilla on vaikeuksia työllistyä Suomeen, vaikka halua olisi. Tämä on se kriittinen hetki, jolloin verorahat valuvat hukkaan.
Koulutus on ihmisen oikeus. Tutkintoja ei pidä brändätä yksilöille myytäviksi merkkituotteiksi, joiden hinta ei vastaa arvoa. Muualla maailmassa korkeakoulutusmarkkinat ovat saaneet lukukausimaksut kipuamaan korkeuksiin ja opiskelijoiden velkaantuminen on huolestuttavaa. Suomen valttikortti on koulutuksen tasa-arvoisuus ja saavutettavuus kansallisuuteen tai lompakon paksuuteen katsomatta. Se jos mikä houkuttelee kansainvälistä osaamista. Pidetään siitä kiinni.
Tässä vielä linkit mainittuihin teksteihin:
Yle 2.8.: http://yle.fi/uutiset/oajn_puheenjohtaja_sosiaaliturvan_taso_kytkettava_koulutuksen_suorittamiseen/6760053
Yle 31.7.: http://yle.fi/uutiset/lukukausimaksukokeilu_on_parantanut_opiskelutuloksia_lappeenrannan_teknillisessa_yliopistossa/6755591
Ylioppilaslehti 31.7.: http://ylioppilaslehti.fi/2013/07/yle-yllattaa-jalleen/
Yle 1.8.: http://yle.fi/uutiset/korkeakoulujen_lukukausimaksuista_laiha_saldo/6739054
AYY 7.6.: http://ayy.fi/blog/2013/06/07/lukukausimaksukokeilu-lahenee-loppuaan-aalto-yliopisto-ei-peri-lukukausimaksuja-vuonna-2014-aloittavilta-opiskelijoilta/
Tietoa lukukausimaksukokeilusta: http://www.minedu.fi/opencms/opencms/handle404?exporturi=/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/lukukausimaksukokeilu/
Molemmat uutiset kummastuttivat minua, mutta otan nyt käsittelyyn lempiaiheeni eli lukukausimaksut kansainvälisille opiskelijoille. Suomessa parhaillaan meneillä oleva lukukausimaksukokeilu on tulossa päätökseen vuoden 2014 lopussa. Lähes kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että kokeilu on epäonnistunut (ks. esim. Yle 1.8.). Mielestäni kuitenkin kokeilu yksin ei ole mennyt pieleen, vaan koko ajatus maksuista on pohjimmiltaan epäonnistunut.
Suomi haluaa ja tarvitsee kansainvälistä osaamista. On kutkuttava ajatus, että merten takana olisi kunnianhimoisia, fiksuja nuoria, jotka ihannoivat suomalaista koulutusta niin paljon, että he mielihyvin maksavat siitä suuret setelit. Kyllähän tässä on hyvä markkinarako, jolla varmasti säästettäisiin verorahoja. Suomalainen koulutus on vertaansa vailla; sopivalla markkinoinnilla se myy kuin kuumille kiville.
Palataanpa maan pinnalle. Suomalainen koulutus on kyllä maailmanluokkaa, mutta täytyy muistaa, kenelle tätä huipputuotetta yritetään myydä. Kohderyhmä on tavalliset, pääasiassa nuoret aikuiset, joilla on haaveita tulevaisuudelleen mutta ei vielä säästöjen tai vakituisen työn tuomaa turvaa. He haluaisivat saada kansainvälisen koulutuksen, mutta kuinka monella todella on siihen varaa?
Lukukausimaksun suuruus on kokeilun aikana ollut yleisimmin 8 000 euroa per vuosi. Maksun lisäksi opiskelijan on voitava elää Suomessa: maksaa vuokraa, ostaa ruokaa, ehkä harrastaa. Osa-aikaisen työn saaminen on vastasaapuneelle ulkomaalaiselle vaikeaa, jopa mahdotonta. Raha on myös oleskeluluvan edellytys, sillä lupaa varten opiskelijalla täytyy todistettavasti olla käytössä ainakin 6 750 euroa vuodessa ja voimassaoleva sairasvakuutus. Summa summarum: kahden vuoden opiskelu maksaisi kaikkinensa vähintäänkin 30 000 euroa. Lähtisitkö sinä sillä hinnalla maailman ääriin tutkinnon perään?
Kokeilussa on tullut selväksi, että oikeasti vain kourallisella opiskelijoita on varaa maksuihin ja että ilman stipendijärjestelmiä maksut karkottaisivat valtaosan kansainvälisistä opiskelijoista. OYY:n tekemän kyselyn mukaan yli 70 % ulkomaisopiskelijoista lähtisi pois Oulusta, jos heiltä veloitettaisiin lukukausimaksuja. Suurin osa ei olisi tullut, elleivät he olisi saaneet koko lukukausimaksun kattavaa apurahaa.
Monet yliopistot ovat myös havainneet, että on kallista puuhaa ensin asettaa maksuja ja sitten pyöritellä papereita niin, että yliopisto lopulta hoitaa laskun itse. Muun muassa tästä syystä Aalto-yliopisto on esimerkillisesti päättänyt keskeyttää lukukausimaksukokeilun (AYY:n tiedote 7.6.).
Lukukausimaksujen kannattajat saisivat herätä todellisuuteen. Suomalaisille korkeakoulututkinnoille ei ole olemassa markkinaa, eikä sellaista pidä tai saa luoda myymällä valheellisia lupauksia maailman parhaasta koulutuksesta ja lukemattomista uramahdollisuuksista. Opetuksen laatu ja opiskelijoiden ohjaus on monissa kansainvälisissä ohjelmissa aivan retuperällä, samoin kuin ulkomaalaisten opiskelijoiden integrointi Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin. Maisterinpaperit eivät myöskään takaa työpaikkaa. Pahin ongelma on siinä, että Suomessa valmistuneilla ulkomaalaisilla on vaikeuksia työllistyä Suomeen, vaikka halua olisi. Tämä on se kriittinen hetki, jolloin verorahat valuvat hukkaan.
Koulutus on ihmisen oikeus. Tutkintoja ei pidä brändätä yksilöille myytäviksi merkkituotteiksi, joiden hinta ei vastaa arvoa. Muualla maailmassa korkeakoulutusmarkkinat ovat saaneet lukukausimaksut kipuamaan korkeuksiin ja opiskelijoiden velkaantuminen on huolestuttavaa. Suomen valttikortti on koulutuksen tasa-arvoisuus ja saavutettavuus kansallisuuteen tai lompakon paksuuteen katsomatta. Se jos mikä houkuttelee kansainvälistä osaamista. Pidetään siitä kiinni.
Tässä vielä linkit mainittuihin teksteihin:
Yle 2.8.: http://yle.fi/uutiset/oajn_puheenjohtaja_sosiaaliturvan_taso_kytkettava_koulutuksen_suorittamiseen/6760053
Yle 31.7.: http://yle.fi/uutiset/lukukausimaksukokeilu_on_parantanut_opiskelutuloksia_lappeenrannan_teknillisessa_yliopistossa/6755591
Ylioppilaslehti 31.7.: http://ylioppilaslehti.fi/2013/07/yle-yllattaa-jalleen/
Yle 1.8.: http://yle.fi/uutiset/korkeakoulujen_lukukausimaksuista_laiha_saldo/6739054
AYY 7.6.: http://ayy.fi/blog/2013/06/07/lukukausimaksukokeilu-lahenee-loppuaan-aalto-yliopisto-ei-peri-lukukausimaksuja-vuonna-2014-aloittavilta-opiskelijoilta/
Tietoa lukukausimaksukokeilusta: http://www.minedu.fi/opencms/opencms/handle404?exporturi=/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/lukukausimaksukokeilu/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)