Koulutusviennin kyseenalaiset arvot

Kuumin peruna suomalaisessa koulutuskeskustelussa on koulutusvienti. Koulutusviennillä tarkoitetaan muun muassa koulutuksen, tutkimuksen ja asiantuntijapalvelujen myymistä Suomen rajojen ulkopuolelle. Koulutusvienti tähtää liiketaloudelliseen toimintaan, jossa tuotteesta saatavat tulot kattavat kulut ja jättävät vähän käteenkin.

Suuri joukko suomalaisia vaatii, että Suomi ja suomalaiset korkeakoulut alkavat kääriä rahat kansainvälisesti hyvästä maineestaan. Erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriö on ottanut koulutusviennin missiokseen. Vaikka koulutusvientiä harjoitetaan Suomessa jo nyt, pääasiassa toiminta on vielä pientä ja kasvun varaa olisi.

OYY:n järjestämässä koulutusvientiseminaarissa 11.10. pohdittiin koulutusviennin uhkia ja mahdollisuuksia. Ilmassa väreili yleinen konsensus siitä, että koulutusviennillä voisi olla annettavaa Oulun yliopistolle ja suomalaisen korkeakoulutuksen kehittymiselle. Esimerkiksi yliopisto-opettaja Vesa-Matti Sarenius kertoi, että kasvatustieteiden tiedekunnan Armenia-hankkeesta on  saatu hyviä kokemuksia. Oulun yliopiston alakohtaisella asiantuntemuksella ja huippututkimuksella voisi olla enemmänkin kysyntää.

Viennin riemujuhlaa kannatti erityisesti tuotantotalouden osastonjohtaja Pekka Kess, joka vannoi tutkintokaupan eli maksullisen koulutuksen nimeen. Kun keskustelun aikana pohdittiin, millä periaatteella koulutusvientiä pitäisi tehdä, Kess nimesi kolme tärkeintä: raha, raha ja raha.

Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin! Kessin esittämät näkemykset kuvastivat hyvin sitä valitettavaa suuntaa, johon kansainvälistymiskeskustelu ja koulutuspoliittisten päätösten arvopohja on liikkumassa.

Vaarallisen moni suhtautuu koulutusvientiin kritiikittömän tunnustuksellisesti, vaikka sen todelliset edellytykset, mahdollisuudet ja tavoitteet ovat epäselvät. Kuten lehtori Gordon Roberts osuvasti veisteli OYY:n seminaarissa, liian moni hokee mantraa: ”Minä uskon koulutusvientiin.” Saman ovat huomanneet Jarmo Kallunki Suomen ylioppilaskuntien liitosta ja Pauliina Savola Suomen ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien liitosta. Tuoreessa kirjoituksessaan he toteavat, että koulutusvienti näyttäisi olevan ainakin poliittisessa retoriikassa täysin itseisarvoista ja tavoitteet määrittelemättömiä.

Myös minä olen huolestunut. Pelkään, että euronkuvat silmillä Suomi syöksyy suin päin toimiin, jotka muuttaisivat korkeakoulutuksemme perimmäisiä arvoja. Viime vuosina koulutusta on yhä äänekkäämmin haluttu kaupallistaa. Koulutusvienti on vain yksi osa koko keskustelua, jossa on myös esitetty lukukausimaksuja suomalaisille.

Turhauttavaa on se, että vienti-innokkuus perustuu epärealistisiin olettamuksiin. Monet yliarvioivat koulutusviennin tuottavuuden korkeakouluille ja Suomelle. En usko koulutusviennistä koskaan tulevan huomattavaa rahasampoa suomalaisille korkeakouluille ja Suomelle. Laadukkaan vientitoiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen vaativat paljon rahallisia panostuksia ja henkilötyövoimaa. Mistä resurssit revitään heikentämättä korkeakoulujen perustoimintaa? Entä kuka tietää todellista suomalaisen koulutuksen kysyntää?

Koulutusmarkkinoilla on jo kova kilpailu ja aivan toisen luokan toimijoita, kuten Australia ja Iso-Britannia. Suomella on hyvä maine mutta ei juuri muita valtteja ja käytännön edellytyksiä tunkea markkinoille suuret voitot mielessään.

Varsinkin lukukausimaksuihin perustuvan tutkintokaupan potentiaali on yliarvotettu. Suomessa maksujen periminen lisäisi huomattavasti hallinnointikustannuksia, vähentäisi hakijamääriä ja lopulta tärvelisi Suomen parhaimman myyntivaltin ja kilpailuedun: tasa-arvoisen ja maksuttoman koulutuksen. Maksuton koulutuksemme on jo nyt hyväksi kansantaloudellemme. Kansainväliset opiskelijat tuovat Suomeen huomattavia summia rahaa kulutuksellaan, ja tänne työllistyvät kv-opiskelijat rikastuttavat Suomea sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Nämä tuotot tulisi laskea jo olemassa olevan koulutusvientitoiminnan tuottoihin ennen kuin hössötetään lukukausimaksuista.

En missään nimessä ole koulutusvientiä vastaan, mutta kyseenalaistan ne periaatteet, joiden pohjalta vientiin halutaan ryhtyä. Maailmankatsomukseeni ei kuulu se, että korkeakoulutusta koskevia päätöksiä tehdään raha edellä, kun ensisijainen tavoite tulisi olla laadukas akateeminen osaaminen, tieteen kehittäminen ja sivistys. Sikäli myös käsite koulutusvienti on huono, sillä se korostaa toiminnan yksisuuntaisuutta ja ensisijaista pyrkimystä tuottoon. Maailmalla käytetyt käsitteet crossborder education ja transnational education ovat tässä mielessä paljon parempia.

Koulutusvientinä tunnettu toiminta tulisi Suomessa nähdä osana oppilaitosten jatkuvaa kansainvälistä toimintaa. Tähän kuuluvat sekä ”hintalaputon” kansainvälinen yhteistyö ja liikkuvuus että koulutuksen, tutkimuksen ja konsultointipalveluiden myyminen. Myynnillä tuskin koskaan kääritään suuria summia, mutta pieniä, välittömiä tuottoja arvokkaampia ovat epäsuorat voitot. Koulutusviennin avulla voidaan luoda pitkäaikaisia kumppanuussuhteita ja tuoda uutta osaamista ja toimintatapoja Suomeen. Vahvojen verkostojen luominen ja maineen kehittäminen tuottavat varmasti pitkäaikaisinta menestystä korkeakouluille, myös taloudellisesti. Samalla voidaan edistää parempaa koulutusta maailmalla.

Toivottavasti korkeakoulut ja opetus- ja kulttuuriministeriö ottaisivat kumppanuusvetoisen ajattelutavan lähtökohdakseen ja hautaisivat lukukausimaksukeskustelun. Tutkintokaupan sijaan korkeakoulujen pitäisi parantaa tilaus- ja täydennyskoulutustarjontaansa ja kansainvälisten hankkeiden määrää. Samoin olisi lisättävä yhteis- ja kaksoistutkintoihin tähtäävää yhteistyötä riippumatta siitä, periikö kumppaniyliopisto lukukausimaksuja. Lisäksi kansainvälistä osaamista tulisi houkutella Suomeen maksuttomalla koulutuksella.

Lopuksi lähetän onnenpotkuja Oulun yliopiston uudelle koulutusvientityöryhmälle, joka selvittää nykyistä koulutusvientiä yliopistollamme ja pohtii kehittämisen mahdollisuuksia. Toivon, että työskentelyn tuloksena saisimme linjat siitä, mitä koulutusviennillä tavoitellaan, millaista vientiä kannattaa harjoittaa ja millä pelisäännöillä ylipäänsä toimitaan. Ehdotan myös, että koulutusneuvosto päättäisi koulutusvientiprojekteille suunnatusta rahoituksesta, jonka avulla liiketoimintahenkisiä hankkeita voitaisiin tiedekunnissa ponnistaa pystyyn. Lisäksi keskitetty tuki ja koordinaatio esimerkiksi vientituotteiden markkinoinnissa olisivat varmasti välttämättömiä. Tätä kaivataan kipeästi myös koko Suomen tasolla.

Syksy on suurten päätösten aikaa

Heipä hei ja hyvää syksyä! Kevätpuolella meitä hallituslaisia varoiteltiin siitä, että syksy olisi kiireistä, eikä meille lainkaan valehdeltu. Syys- ja lokakuuhun on toden totta kuulunut kovasti tekemistä. Itse olen muun muassa jakanut omenoita Opelle omppu -tempauksessa, valmistellut tenttiakvaarion avautumista, häärännyt Universitas-rahoituksen parissa, käynyt Helsingissä kopojen kokoontumisajoissa ja esitellyt viestintäsihteerimme kanssa opiskelijan näkökulmaa yliopiston tietojärjestelmiin.

Toimistolaisten voimin olemme myös pohtineet näkemyksiämme yliopiston toiminnan ja talouden neuvotteluihin sekä koulutuksen johtosäännön uudistukseen ja lisäksi olemme arvioineet Suomen ylioppilaskuntien liiton toimintasuunnitelmaa ja linjamuutoksia, jotka ovat parhaillaan lausuntokierroksella ylioppilaskunnissa. Kaiken kukkuraksi olemme julkaisseet jo kaksi kannanottoa: ensimmäinen liittyen edellä mainittuun taloussuunnitteluun ja toinen koskien vaihto-opiskelijoiden suomen kielen kurssien puutetta. Tuo jälkimmäinen aihe on vaivannut minua koko vuoden ajan, ja voitteko kuvitella iloani, kun pian kannanoton jälkeen tiedotettiin vaihto-opiskelijoiden Survival Finnish -kurssien alkamisesta! Onnen päivä!

Tämän kaiken pohdinnan, lausumisen ja iloitsemisen sivussa isoja päätöksiä on tehty ylioppilaskunnassa ja yliopistossa. Esimerkiksi OYY:n pääsihteerin haku on avattu, ja yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi on loppuvuodelle valittu Jenni Pitko. Lisäksi tiedekuntiin on valittu uudet dekaanit, jotka ovat päävastuussa tiedekunnan taloussuunnitelmaesityksen tekemisestä. He antavat esityksensä tiedekunnan tavoitteista ja niihin tarvittavista rahasummista 1.11. mennessä ja sitten neuvottelevat asiasta rehtorin kanssa. Koposihteerimme Annakaisa on ollut ihanan aktiivinen asiassa ja tsempannut kaikkia hallinnon opiskelijaedustajia ja ainejärjestöläisiä vaikuttamaan taloussuunnitteluun, jottei rahakurimuksessa tehtäisi opiskelijan edun vastaisia päätöksiä.

Myös me OYY:n hallituksessa olemme myös pohtineet, mitkä asiat kipeimmin vaatisivat rahallisia panostuksia. Suurimmat ongelmakohdat meidän mielestämme ovat riittämätön kielikurssitarjonta, vähäiset kesäopiskelumahdollisuudet, yliopiston hajanaiset tietojärjestelmät ja resurssipula koulutuspalveluissa (sis. ura- ja opinto-ohjauspalvelut, opintopsykologi, opintotukisihteerit ja kansainväliset palvelut). Näihin kaikkiin kannattaa mielestämme panostaa, sillä ne vaikuttavat myös opiskelijoiden opintojen etenemiseen ja siten yliopiston tulokseen!

Seuraavien viikkojen aikana luvassa on edelleen hektistä mutta kivaa työtä. Tulossa syksyn mittaan ovat ainakin tenttiakvaarion avajaiset, OYY:n esitys opiskelijaystävällisistä keinoista sujuvoittaa opintoja, mukavia valiokuntatapaamisia, SYL:n liittokokous, ylioppilaskunnan toimintasuunnitelman ja talousarvion työstämistä ja onneksi muutamia vuosijuhlia, ettei menisi liian vakavasti tämä elämä.

Parhaillaan OYY myös valmistautuu toden teolla tuleviin hallinto- ja edustajistovaaleihin. Hallintovaaleissa valitaan edustajat uusiin tiedekuntahallituksiin. Halukkaat ovat nyt asettuneet ehdolle, ja suuren vaalipäivän (31.10.) jälkeen jännitetään, pääsenkö esimerkiksi minä humanistisen tiedekunnan tiedekuntahallitukseen. Tässä kuussa edustajisto myös päättää, ketkä nimetään opiskelijajäseniksi kaikkein korkeimmille vaikutuspaikoille yliopiston hallitukseen ja kollegioon. Ja jottei jännitys lakkaisi lokakuun loppuun, OYY:n edustajistovaalit seuraavat pian hallintovaalien jälkeen (6.11.), ja niissä sinäkin saat äänestää, ketkä pääsevät käyttämään ylioppilaskunnan suurinta valtaa seuraavan kahden vuoden ajan.

Näillä mennään! Lupaan pian kirjoitella blogiin jotain vähän syvällisempää kuin vain hengästyttävää tilannekatsausta :)

P.S. Kopovaliokunta kokoontuu 15.10. klo 16.15 ylioppilaskunnan toimistolla. Siellä aiheena on opiskelijavaikuttaminen eli se, miten ihan tavallinen opiskelija voi vaikuttaa päätöksentekoon oppiaineessaan, yliopistolla tai jopa koko maassa. Tervetuloa!